Spiritus-kerhon työ
Hilja Toivio
Kaukajärven yläaste
Toukokuu 1998

SISÄLLYS
1. Johdanto
2. Kasvihuonekaasut: sopivassa suhteessa välttämättömiä
3. Ihmiset lisäävät toimillaan kasvihuoneilmiötä
4. Kasvihuonekaasut

4.1 Hiilidioksidi
4.2 Metaani
4.3 CFC-aineet

5. Muita "lämmittäviä" tekijöitä

5.1 Merien ja maaperän hiilinielut
5.2 Metaaniklaraatit, uhka syvyydestä
5.3 Kosteikkojen metaanipäästöt
5.4 Pilvien vaikutus
5.5 Ultraviolettisäteily sekä rikkipäästöt

6. Ruoka ja ilmaston lämpeneminen, miten itse voin vaikuttaa?
7. Seurauksia ilmastonmuutoksesta maailman laajuisesti

7.1 Rajuja sään vaihteluita
7.2 Kuivuva tropiikki
7.3 Uusi jääkausiko?
7.4 Mitä runsaalle lajistollemme tapahtuu?
7.5 Muuttolinnut ja muut vaeltavat eläimet kärsivät
7.6 Ilmaston lämpeneminen haittaa myös eri kasvillisuuusvyöhykkeitä ja niiden eläinkantoja
7.7 Miten auttaa eläimiä selviämään ilmaston muuttuessa?
7.8 Mitä tapahtuu jäätiköille ja samalla meren pinnalle?
7.9 Trooppisten sairauksien leviäminen

8. Seuraukset Suomessa
9. Ilmastonmuutostietojen epävarmuus
10. Maat jotka tuottavat eniten kasvihuonekaasupäästöjä
11. Päästöjen ohjauskeinot
12. Ilmastosopimuksia (esimerkkejä)

12.1 New Yorkissa hyväksytty sopimus vuonna1992
12.2 Rion ympäristökokous vuonna 1992

13. Loppulause
14. Lähdeluettelo

 

 


 

1. JOHDANTO

Valitsin aiheekseni siis kasvihuoneilmiön. Aihe on antanut lisäksi paljon tietoa muista ympäristöasioista, sekä ollut muutenkin mielenkiintoinen.

Sen jälkeen kun "tutustuin" paremmin kasvihuoneilmiöön sekä sen seurauksiin, huomasin että sen hidastamista ainakin yritetään. Vaikkei kaikki tämä yrittäminen tuottaisikaan tuloksia, siitä voi saada uusia ideoita. Ja paljon uusia ideoita todellakin tarvitaan kasvihuonekaasujen todelliseen vähentämiseen. (Ja uusien ideoiden siirtämistä käytäntöön).

2. KASVIHUONEKAASUT: SOPIVASSA SUHTEESSA VÄLTTÄMÄTTÖMIÄ

Jos maapalloa ympäröivää ilmakehää ei olisi, maapallon keskilämpötila olisi vain -15 astetta. Tällä hetkellä se on noin 30 astetta korkeampi. Ero johtuu siitä, että ns. kasvihuonekaasut imevät maanpinnan säteilemää infrapunasäteilyä ja säteilevät sitä takaisin maahan. Tämän vuoksi maapallolta poistuu avaruuteen lämpösäteilyä vähemmän kuin sitä maanpinnalta lähtee. Kasvihuoneilmiön voimistumisella tarkoitetaan sitä, että kasvihuonekaasujen pitoisuuksien kasvaessa ilmakehässä kaasut sitovat lämpösäteilyä tehokkaammin ja avaruuteen poistuu entistä vähemmän lämpösäteilyä kuin aikaisemmin. Kasvihuoneilmiön voimistumista pidetään ilmastonmuutosten aiheuttajana.

3.IHMISET LISÄÄVÄT TOIMILLAAN KASVIHUONEILMIÖTÄ

Ihmiset ovat alkaneet polttaa öljy-, kivihiili-, sekä maakaasuvaroja 1800-luvulta lähtien. Nämä "varastot" ovat kerääntyneet satojen miljoonien vuosien aikana, nyt nämä poltetaan hetkessä. Asutuksen, teollisuuden ja maatalouden leviäminen pahensi asiaa entisestään. Tämä nimittäin pienensi puustoon varastoituneen hiilen määrää.

Hiilidioksidi pitoisuus ilmakehässä on noussut jo noin 30% ihmisen toimesta. Vuonna 2050 saattaa pitoisuus olla kaksinkertainen verrattuna esiteollisella ajalla olleeseen pitoisuuteen. Ihminen lisää toimillaan myös muita yhdisteitä, jotka lämmittävät ilmastoa, esimerkiksi freonia, typpioksiduulia ja metaania.

Tutkijat ovat tosissaan huolissaan ihmisen aiheuttamistä päästöistä. Sillä heidän mukaansa kasvihuonekaasujen kertyminen ilmakehään voi aiheuttaa samantapaisen lämpökauden kuin dinosaurusten kaudella. Jos lämpeneminen jatkuu ennustettua vauhtia, lämpötila nousee ensi vuosisadan aikana 2-3 astetta. Napa-alueilla lämpötila saattaa nousta jopa kaksinkertaiseksi muualle verrattuna, nousu ei siis ole tasaista.

Ilmaston lämpenemisasioihin liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä: mikään ei ole 100%:sti varmaa. Kuitenkin Maan keskilämpötila on noussut vuoden 1860 jälkeen 0,6 astetta, eikä tämä ole aivan normaalia. Jos tämä johtuisi Auringon säteilyn vaihtelusta, olisi talven ja kesän välinen ero kasvanut. AT & T Bell Laboratoriesin tekemän tilastollisen analyysin tulos näyttää aivan päinvastaista, sillä sen mukaan pohjoisella pallonpuoliskolla talven ja kesän lämpötilaerot ovat pienentyneet suunnilleen vuodesta 1920 lähtien. Tätä tutkimusta voidaan pitää varmana todisteena siitä, että kasvihuonekaasujen kerääntyminen ilmakehään todellakin nostaa maapallon lämpötilaa.

Nyt on jo havaittavissa seurauksia maapallon lämpötilan noususta: meren pinta on noussut vähintään 1,2mm vuodessa, sään vaihtelut ovat olleet rajuja kaikkialla maapallolla ja Pohjoisnapaa ympäröivien jäälauttojen pinta-ala on pienentynyt. Maan alla on tehty mittauksia kolmentoista metrin syvyydessä ja nämä osoittavat, että nämä maakerrostumat ovat lämmenneet 0,041astetta vuodessa vuosien 1963-1990 aikana. Lisäksi lämpimät vuodet ovat selvästi lisääntyneet.

4. KASVIHUONEKAASUT

Tärkein maapallon ilmastoa lämmittävä kaasu on vesihöyry. Vesihöyryn lisääntymiseen ei ihminen vaikuta, mutta ihminen vaikuttaa sensijaan hiilidioksidin, metaanin, typpioksiduulin, alailmakehän otsonin ja CFC-aineiden lisääntymiseen. (Tässä olivat tärkeimmät kasvihuonekaasut joita ihminen aiheuttaa).

4.1 HIILIDIOKSIDI

Ihminen tuottaa kasvihuonekaasuista 60% hiilidioksidina, hiilidioksidi on siis "tärkein" kasvihuonekaasu.

Ihmisen tuottamat hiilidioksidipäästöt ovat tällä hetkellä hiilenä seitsemästä kahdeksaan miljardia tonnia vuodessa. Tämä huikea luku on peräisin fossiilisten polttoaineiden polttamisesta, trooppisten sademetsien tuhoamisesta, liikenteestä, teollisuudesta sekä talojen lämmittämisestä.

Myös kosteikkojen kuivaaminen ja viljely- ja metsämaan humuskerroksen oheneminen aiheuttavat mahdollisesti suuria hiilidioksidipäästöjä.

4.2 METAANI

Metaanin osuus lämpenemisestä on noin 15%, se on siis toiseksi tärkein kasvihuonekaasu. Metaania syntyy ihmisen toimista, mutta myös erilaisissa luonnollisissa prosesseissa.

Vuodessa ilmakehään vapautuu reilut 500 miljoonaa tonnia metaania. Metaania syntyy kaikkialla, missä bakteerit hajottavat orgaanista jätettä hapettomassa tilassa. Luonnollisia lähteitä ovat esimerkiksi suot ja kosteikot, järvet, merien mannerjalustat ja termiittikeot. Ihminen tuottaa myös metaania, esimerkkejä: keinokastellut riisipellot, karjankasvatus, metsien ja ruohosavannien poltto, fossiilisten polttoaineiden tuotto ja käyttö, maakaasuputkien vuodot ja kaatopaikat.

Metaani on 20 vuoden aikavälillä laskettuna 63 kertaa tehokkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi! Tämän takia ei ole sama asia mätäneekö eloperäinen jäte metaaniksi vai lahoaako se, tällöin syntyy lopputuotteena hiilidioksidia.

4.3 CFC-AINEET

CFC-aineet lämmittävät ilmakehää, mutta myös tuhoavat otsonikerrosta. Yksi CFC-molekyyli lämmittää suunnilleen saman verran ilmakehää kuin 10 000 hiilidioksidi molekyyliä! CFC-aineet ovat ihmisen toiminnan seurausta, mutta niitä pyritään tehokkaasti vähentämään.

Vuonna 1993 CFC-aineiden päästöt lämmittivät ilmakehää 12%. Aikaisemmin arvo lienee ollut suurempi, 20-25%.

4.4 TYPPIOKSIDUULI JA OTSONI

Otsonin osuudeksi ilmaston lämpenemiseen on laskettu eri tutkimuksissa suhteelliseksi osuudeksi 6-10% ja typpioksiduulin osuudeksi 4-8%.

Ihmiset aiheuttavat vuosittain noin kuusi miljoonaa tonnia typpioksiduulipäästöjä. Yksi typpioksiduulimolekyyli lämmittää kuitenkin ilmastoa yhtä paljon kuin 200 hiilidioksidimolekyyliä! Suurin osa ihmisen aiheuttamasta typpioksiduulipäästöistä on peräisin typpilannoitteista. Pieniä määriä typpioksiduulipäästöjä syntyy biomassan ja fossiilisten polttoaineiden polttamisesta ja metsäpaloista. Katalysaattorit saattavat lisätä autojen typpioksiduulipäästöjä.

Otsoni on alailmakehässä 2000 kertaa hiilidioksidia vahvempi kasvihuonekaasu. Alailmakehän otsonia syntyy niin sanotuissa valokemiallisissa prosesseissa eli ilmansaastepilvissä Auringon säteilyn vaikutuksesta tapahtuvissa reaktioissa. Pääosa alailmakehän otsonista syntyy typpioksidipäästöjen seurauksena. Liikenteen osuus on myös suuri.

5. MUITA "LÄMMITTÄVIÄ" TEKIJÖITÄ

5.1 MERIEN JA MAAPERÄN HIILINIELUT

Pahimmassa tapauksessa merien lämpeneminen synnyttää tuhoisan positiivisen palautekehän. Tällöin merien vapauttama hiilidioksidi alkaa nopeuttaa ilmaston lämpenemistä, ja mitä enemmän ilmasto lämpenee, sitä enemmän hiilidioksidia meret vapauttavat.

Maaperä sisältää erittäin runsaasti hiiltä, varsinkin niillä pohjoisilla alueilla, joilla lämpeneminen on suurinta (jos ennusteet toteutuvat). Ja osa tutkijoista uskoo että maaperä muuttuu hiilipäästöjen lähteeksi, mikäli ilmasto lämpenee.

5.2 METAANIKLARAATIT, UHKA SYVYYDESTÄ

Arktisen tundran paksun ikiroudan alle ja merenpohjaan on varastoitunut erittäin suuria määriä metaania. Metaani muuttuu jääksi kylmässi ja suuren paineen alla. Merenpohjan ja ikiroudan metaaniesiintymissä metaanijää ja vedestä muodostunut jää ovat yhdistyneet klaraateiksi kutsutuiksi kidemäisiksi yhdisteiksi. Jos tundran ikirouta sulaa tai jos merivesi lämpenee riittävästi, ilmakehään saattaa vapautua huikeita määriä metaania.

Mannerjalustojen metaaniklaraattiesiintymät ovat erittäin laajoja: niiden arvioidaan ylettyvän Pohjoiselta Jäämereltä Meksikon lahden korkeudelle ja kattavan peräti viisi prosenttia koko planeettamme pinta-alasta. Pienempiä määriä metaaniklaraatteja on todennäköisesti varastoitunut myös Mustanmeren ja Kaspianmeren pohjalle.

5.3 KOSTEIKKOJEN METAANIPÄÄSTÖT

Riisipellot, tundra, suot sekä muut kosteikot kiihdyttävät metaanin tuotantoaan ilmaston lämmetessä. Mikäli lämpötila napa-alueiden lähettyvillä nousee 10 astetta, soiden ja tundran metaanipäästöt kasvavat 80-120 miljoonaa tonnia vuodessa. Soiden pinnan lämpeneminen ja tundra-alueiden ikiroudan sulaminen voi synnyttää myös suuria hiilidioksidipäästöjä.

5.4 PILVIEN VAIKUTUS

Pilvien vaikutusta lämpenemiseen on kaikkein vaikeinta ennustaa. Osa pilvistä heijastaa tehokkaasti Auringon energiaa takaisin, osa taas ei. On siis erittäin vaikea arvioida, mikä on lisääntyneen haihtumisen ja pilvien muodostuksen kokonaisvaikutus ilmaston lämpenemiseen.

5.5 ULTRAVIOLETTISÄTEILY SEKÄ RIKKIPÄÄSTÖT

Jos otsonikerroksen oheneminen lisää ultraviolettisäteilyä niin paljon, että merkittävä osa planktonista kuolee, plankton pystyy vuosittain sitomaan ilmakehästä aiempaa pienemmän määrän hiilidioksidia.

Tulivuorien sekä ihmisen aiheuttamat rikkipäästöt puolestaan viilentävät maapallon ilmastoa. Jos rikkipäästöt jatkossa pienenevät paljon kasvihuonekaasujen päästöjä nopeammin, voi myös tämä nopeuttaa lämpenemistä. Toisaalta niillä kehitysmaiden nopeasti teollistuvilla alueilla, joilla rikkipäästöt kasvavat edelleen rajusti, rikki saattaa jatkossakin kumota kasvihuonekaasujen ilmastoa lämmittävän vaikutuksen.

6. RUOKA JA ILMASTON LÄMPENEMINEN, MITEN ITSE VOIN VAIKUTTAA?

Tärkein asia miten ruokailussa voi vähentää kasvihuonepäästöjä, on ostaa sellaisia tuotteita, jotka ovat tulleet mahdollisimman läheltä. Ei esimerkiksi toiselta puolelta maapalloa lentorahtina tulleita tuotteita. Suosi myös ruokaa, jota on jalostettu mahdollisimman vähän. Vähennä erityisesti naudanlihan syömistä. Suosi biologisesti viljeltyä ruokaa.

7. SEURAUKSIA ILMASTONMUUTOKSESTA MAAILMAN LAAJUISESTI

7.1 RAJUJA SÄÄN VAIHTELUITA

Nyt viimeisen kymmenen vuoden aikana on rikottu sääennätyksiä roimasti. Esimerkiksi kuumin kesä, sateisin kesä, leudoin talvi ja sateisin talvi ovat hyviä esimerkkejä ilmastonmuutoksista. USA:ssa tornadot ovat lisääntyneet huomattavasti, myös muut myrskyt ja hurrikaanit ovat lisääntyneet. Tähänkin on syy aivan selvä: mitä korkeammaksi lämpötila nousee, sitä voimakkaampia ylöspäin nousevia ja vähitellen pyörremyrskyiksi muuttuvia ilmavirtauksia syntyy.

7.2 KUIVUVA TROPIIKKI

Tutkijat ovat tehneet monia arvioita, miten kehitysmaiden ruoantuotanto muuttuu ilmaston lämpenemisen seurauksena. Yhden ääripään muodostavat ennusteet, joiden mukaan kolmen asteen lämpeneminen tekisi mahdolliseksi antaa ruokaa useammalle ihmiselle kuin nyt. Toinen ääripää kertoo sadoista tai jopa miljoonista nälkäkuolemista. On kuitenkin ehkä valittava ajatuksilleen kultainen keskitie.

Ilmaston lämpenemisen myötä esimerkiksi Niilin ja Indusin virtaus pienenisi. Myös muualla trooppisella ja subtrooppisella vyöhykkeellä voi ilmetä samankaltaisia ongelmia.

7.3 UUSI JÄÄKAUSIKO?

Tutkijat ovat tutkimuksissaan Etelämantereella saaneet selville, että uusi jääkausi on mahdollinen. Toisaalta kasvihuonekaasut lämmittävät ilmastoa, joten välttämättä uutta jääkautta ei tule.

7.4 MITÄ RUNSAALLE LAJISTOLLEMME TAPAHTUU?

Kasvihuoneilmiön voimistuminen voi aiheuttaa 10-40 kertaisesti nopeampaa ilmaston lämpenemistä kuin normaalisti lämpenevän ilmaston viime jääkauden jälkeen. Ei ole varmaa pystyvätkö kaikki eläin- ja kasvilajit sopeutumaan näin jyrkkään lämpötilan nousuun kyllin nopeasti.

7.5 MUUTTOLINNUT JA MUUT VAELTAVAT ELÄIMET KÄRSIVÄT

Kaikki vaeltavat eläimet ovat vaarassa, sillä ne ovat riippuvaisia juuri tietyistä ravinnonlähteistä. Niiden vaeltaessa ravinto pitää olla juuri oikeaan aikaan ja oikessa paikassa. Jos näin ei ole, se saattaa johtaa suuriin vaeltavien lintu- ja eläinlajien kuolemaan.

7.6 ILMASTON LÄMPENEMINEN HAITTAA MYÖS ERI KASVILLISUUSVYÖHYKKEITÄ JA NIIDEN ELÄINKANTOJA

Lähellä pohjoisnapaa sijaitsevat alueet saattavat hyvinkin lämmetä yli kymmenen astetta! Jokainen varmaan ymmärtää että tällöin havumetsävyöhyke levittäytyy tundran tilalle. Mutta erään ennusteen mukaan lauhkeanvyöhykkeen seka- ja lehtimetsät levittäytyisivät nykyisen havumetsävyöhykkeen alueille. Jos pohjoisnapaa ympäröivät jäälautat sulavat, monet eläinlajit voivat kuolla sukupuuttoon, esimerkiksi jääkarhu ja mursu.

Koralliriutoille on myös todellista haittaa ilmaston lämpenemisestä. Tämä on vakavaa, koska koralliriutat ovat verrattavissa sademetsiin. Korallit kasvavat vain matalassa vedessä, jos merenpinta nousee korallit tukehtuvat. Ne eivät myöskään siedä liian lämmintä merivettä. Jos korallit kuolevat, kuolevat samalla lukemattomat merieliölajit.

7.7 MITEN AUTTAA ELÄIMIÄ SELVIÄMÄÄN ILMASTON MUUTTUESSA?

Pitäisi kiinnittää erityisesti huomiota erilaisten "vihreiden käytävien" suunnitteluun. Näitä pitkin eläimet voisivat siirtyä luonnonsuojelualueelta toiselle jouduttuaan muuttamaan entisiltä asuinalueiltaan kasvillisuusvyöhykkeiden muutumisen takia. Mutta onko varmaa, että eläimet osaavat hakeutua näille niinsanotuille "vihreille käytäville"? Monien ekologien mielestä kasvihuoneilmiön aikakaudella ei pitäisi enää keskittyä luonnonsuojelualueiden rakentamiseen, vaan yrittää säilyttää luonnon monimuotoisuus.

7.8 MITÄ TAPAHTUU JÄÄTIKÖILLE JA SAMALLA MEREN PINNALLE?

Tutkijat ovat kahta mieltä siitä, mitä tapahtuu jäätiköille ilmaston lämpötilan noustessa. Ensimmäinen vaihtoehto on se, että jäätiköt alkavat sulaa ja meren pinta nousee. Toinen mahdollisuus on, nimittäin jäätiköiden lisääntyminen ja meren pinnan aleneminen.

Mitä tapahtuu jos meren pinta alkaa todella nousta? Tämä kysymys varmasti askarruttaa monia, etenkin merien ranta-alangoilla asuvia. Puolet väestöstä asuu merien ranta-alangoilla ja kolmeneljäsosaa 60 kilometrin säteellä rannikosta. Kolmasosa viljelymaasta sijaitsee merien ranta-alangoilla, ja vielä suurempi osa hyvästä viljelymaasta. Siis pienikin meren pinnan nousu aiheuttaisi muutoksia elämään monille ihmisille. Väestön massamuutto lisäisi paineita muualla metsiin ja viljelymaihin ja saattaisi saada aikaan jopa aseellisia konflikteja. Supermyrskyt lisääntyvät ja niiltä on vaikeampaa suojautua jos meren pinta nousee. Tulvat tuovat suolaista merivettä kauas sisämaahan. Tämä tekee keinokastelun mahdottomaksi ja juomavesipula pahenee.

7.9 TROOPPISTEN SAIRAUKSIEN LEVIÄMINEN

Trooppiset sairaudet leviävät huomattavasti helpommin ilmaston lämmetessä. Nämä sairaudet siis valloittavat yhä uusia alueita. Esimerkiksi malaria saattaa hyvinkin levitä. Malariaan kuolleisuus uhkaa nousta kymmeneen miljoonaan vuodessa jo ensi vuosisadan alussa, ellei markkinoille saada pian uusia lääkkeitä. Myös muut sairaudet leviävät.

Glasgown yliopiston tutkija Steven Lindsay on todennut, että jos lämpenemisennusteet toteutuvat, astumme joissakin osissa maailmaa takaisin aikaan, joka vallitsi 150 vuotta sitten, ennen nykyaikaisen lääketieteen kehityksen alkua.

8. SEURAUKSET SUOMESSA

Suomen ilmastoon vaikuttaa eniten se, mitä Pohjois-Atlantilla tapahtuu. Ennusteiden mukaan ilmastonmuutos on suurimmillaan pohjoisimmilla alueilla talvella. Mutta merivirtojen muutokset voivat kuitenkin pienentää lämpötilan nousua. Hiilidioksidipitoisuuden kaksinkertaistuminen voi aiheuttaa Suomessa lämpötilan nousun neljä astetta ensi vuosisadan loppuun mennessä. Talvella lämpötilan muutos saattaa siis olla suurempi. Talvella sademäärä oletettavasti lisääntyy. Kesäisin haihtuminen voi kuitenkin lisääntyä enemmän kuin sademäärä, joten maaperän kuivuus voi muodostua paikoin ongelmaksi.

Ilmaston lämpeneminen vaikuttaisi siis erityisesti talvella. Tämän takia lumisateet vähenisivät huomattavasti. Lumipeitekausi lyhenisi Etelä-Suomessa neljästä-viidestä kuukaudesta yhteen tai kahteen kuukauteen ja Lapissa seitsemästä kuukaudesta neljään. Myös jääpeitteen määrä vähenisi. Nykyisin Itämeri voi peittyä jäällä lähes kokonaan. Arvioidaan, että vuonna 2030 jääpeitteen määrä Itämerellä voi vähentyä 70 neliökilometriin, nykyisestä 217 000 neliökilometrista. Tämä muutos vähentäisi tarvetta käyttää jäänmurtajakalustoa. Ilmaston lämpenemisen johdosta myös lämpöenergian tarve pienenisi alenneen lämmitystarpeen vuoksi. Rakentamiskustannukset, varsinkin talvirakentamiskustannukset, pienentyisivät.

Kasvihuoneilmiön voimistuminen hyödyttäisi maataloutta. Kun ilmasto lämpenisi, monet kasvit menestyisivät paremmin, kasvukausikin pitenisi. Satotasot nousisivat huomattavasti hiilidioksidimäärän kaksinkertaistuessa. Maaperä voisi kuitenkin asettaa kasvulle esteitä, samoin mahdollinen kuivuus tai liiallinen sademäärä sadonkorjuun aikaan.

Myös ilmaston muutos koskee suomalaisia metsiä. Kasvunopeus ja puiden fotosynteesituotanto lisääntyy kohonneen hiilidioksidipitoisuuden ansiosta. Kasvukausi pitenee, mutta ilmaston lämpenemisen takia Suomeen saattaa levitä erilaisia uusia tuhohyönteisiä ja kasvitauteja. Pakkas- ja hallavauriot saattavat myös lisääntyä ja puiden yleinen kunto ja vastustuskyky heikkenevät.

Tärkein pidempiaikainen muutos metsätaloudessa olisi havumetsävyöhykkeen siirtyminen pohjoiseen. Ilmaston muutoksen seurauksena havumetsävyöhykkeen pinta-ala kaiken kaikkiaan maapallolla vähenisi huomattavasti. Ennusteen mukaan tulevaisuudessa lehtimetsävyöhyke leviää Suomeen.

Kasvihuoneilmiö voi siis muiden haittojen lisäksi kääntää myös Golf-virran suunnan, eli se ei siis toisikaan enää lämmintä ilmaa meille.

9. ILMASTONMUUTOSTIETOJEN EPÄVARMUUS

Ilmastonmuutosta ja sen vaikutusta tutkitaan erilaisten mallien avulla, jotka pystyvät nykyään yhä tarkemmin ja tarkemmin kuvaamaan ja ennustamaan ilmaston muuttumista. Erilaisten mallien tulokset poikkeavat todella paljon toisistaan, tällöin päätöksentekijöiden on otettava erot huomioon.

Suuri laadullinen epävarmuus johtuu ilmastonmuutoksen epälineaarisuudesta. Epälineaarinen järjestelmä voi ryhtyä käyttäytymään aiemmasta poiketen, kun se ajautuu tarpeeksi kauas alkutilasta. Ilmastonmuutoksessa näin saattaa käydä, mikäli ilmakehään kasautuu tarpeeksi paljon kasvihuonekaasuja.

10. MAAT JOTKA TUOTTAVAT ENITEN KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJÄ

Erään laskelman mukaan 50 maata vastaa lähes kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Suurin päästömaa on Yhdysvallat(17,6%

kaikista kasvihuonekaasupäästöistä), sitten ent. Neuvostoliiton alue (12%), sitten Brasilia (10,5%).

Suomen kasvihuonekaasujen päästöt ovat noin 0,3% maailman kokonaispäästöistä. Noin 60% Suomen kasvihuonekaasupäästöistä on hiilidioksidipäästöjä. Vaikka energiatehokkuus Suomessa onkin varsin hyvä, hiilidioksidipäästöt ovat asukasta sekä bruttokansantuotetta kohden korkeita, teollisuusmaiden keskitason yläpuolella. Tämä johtuu Suomen kylmästä ilmastosta, harvasta asutuksesta ja energiavaltaisesta teollisuudesta.

11. PÄÄSTÖJEN OHJAUSKEINOT

Ympäristöpoliittiset ohjauskeinot voidaan periaatteessa jakaa kolmeen ryhmään; verot, normiohjaus ja valistus. Normiohjaus on niistä ainoa, joka säätelee päästöjä suoraan. Verotus ja valistus nimittäin ohjaavat toimintoja haluttuun suuntaan.

Jos käytämme verotusta keinona vähentää päästöjä, pitäisi eri toimintoja verottaa sen mukaan, miten ne vaikuttavat kasvihuonekaasujen määrään ilmakehässä. Hiilidioksidipäästöt ovat riippuvaisia fossiilisten polttoaineiden kulutuksesta. Tämä siis tarkoittaa, että verojen on kohdistuttava eri energiamuotoihin niiden aiheuttamien päästöjen mukaan.

Luonnossa on mekanismeja, jotka itsestään sitovat kasvihuonekaasuja. Tästä hyvänä esimerkkinä on metsien kasvu, se nimittäin sitoo huomattavia määriä hiilidioksidia. Tämä osoittaa sen, että metsänomistajille pitäisi maksaa tukea silloin, kun heidän metsänsä lisäävät biomassaa nettomääräisesti. Kun biomassasta vapautuu hiiltä ilmakehään joko hyötykäytössä tai puun lahotessa, siitä tulisi maksaa veroa. Jos maailmassa saadaan aikaan sitovia sopimuksia päästöjen rajoittamisesta, kysymys netto- ja bruttopäästöistä on Suomen kaltaiselle maalle ilmeisen tärkeä.

Ympäristöverot muuttavat huomattavasti koko verorakennetta. Verojen muutoksissa onkin pohdittava monia seikkoja, jotka pitää muussa verotuksessa ottaa huomioon.

Esimerkiksi Suomessa on pääoman ja energian käyttöä tuotannossa tuettu suhteellisesti enemmän kuin muissa maissa (Reilly 1995). Verojärjestelmämme korjaaminen niin, että tämä tukielementti pienenee, saattaisi vähentää päästöjä.

Yksi mahdollisuus vähentää päästöjä on vaatia kuormittajaa hankkimaan päästölupa markkinoilta, jotka julkinen valta perustaa. Julkinen valta jakaa näille päästölupamarkkinoille niin paljon lupia kuin se hyväksyy päästöjä syntyvän.

Päästöjä voidaan säädellä myös tukemalla uutta niukkapäästöistä tekniikkaa, sekä myös uuden teknologian kehitystä. Näin pystyttäisiin vähentämään päästöjä tehokkaasti.

12. ILMASTOSOPIMUKSIA (esimerkkejä)

12.1 NEW YOURKISSA HYVÄKSYTTY SOPIMUS VUONNA 1992

Tämä ei vielä todellisuudessa auta paljon, se on vain tapa jolla allekirjoittaneet valtiot myöntävät ilmaston lämpenemisen uhkatekijäksi, sekä yrittävät hidastaa sen tapahtumista.

12.2 RION YMPÄRISTÖKOKOUS VUONNA 1992

Perimmäisenä tavoitteena on vakiinnuttaa ilmakehän kasvihuonekaasujen pitoisuudet ja estää ihmisen toiminnan aiheuttamat ilmastojärjestelmän vaaralliset muutokset. Sopimuksen on tähän mennessä allekirjoittanut 160 maata.

13. LOPPULAUSE

Oli ihan mielenkiintoista tehdä kasvihuoneilmiöstä tutkielma. Se oli laaja aihe, mutta yritin saada siihen asiat pääpiirteittäin.

14. LÄHDELUETTELO

Globaalit ympäristöongelmat ja niiden asettamat haasteet Suomelle, Monica Tennberg, Valtion painatuskeskus 1992.

Ilmastonmuutos ja Suomi, Esko Kuusisto, Lea Kauppi ja Pirkko Heikinheimo, Yliopistopaino Helsinki University Press 1996.

Luvassa lämpenevää, Ilmastonmuutos ja sen seuraukset, Suomen luonnonsuojeluliitto ry ja Ympäristö ja kehitys ry 1996.

Ulkopolitiikan haasteita 1/1992.